Käänsimme rintamasuunnan Riihimäelle ja sieltä kohden Janakkalaa ja Turenkia.
Menimme googlemapsin ohjeiden mukaan ja kyllä täytyy sanoa, että aina välillä epäilin hiukan kartturiani...
Meitä kuljetettiin pitkin radanvarsiteitäkin...
Mutta aina välillä nähtiin jopa kylttejä ja pääsin itsekin jälleen kartalle.
Oli kuuma ja ihana päivä poljeskella. Pyörän mittari näytti korkeimman lukeman 37 asteen lämmölle. Paljon nestettä, hedelmää, jäätelöä yms. Kului ja pitkästä aikaa sitä haki taukopaikat aina mahdolliseen varjopaikkaan. Aurinkosuojaakin piti levitellä hyvin iholle.
Iittala ohitettiin, niin sitten se tapahtui. Takarengas meni Oskun fillarista. No onhan sitä ennenkin paikattu renkaita tiellä mutta nyt se ei riittänyt, sillä sisärengas oli pitkältä matkalta saumasta halki eikä mikään paikkamäärä pystynyt korjaamaan sitä. Uusi sisärengas oli kyllä mukana, mutta avaimet puuttui, sillä Oskun takarenkaassa ei olekaan pikalukkoja niin kuin mulla.
No ei siinä sitten sen ihmeemmin kummasteltu asiaa. Taxikin soitettiin (kotiin matkaa enää n. 24 km), mutta eipä tullut sitäkään seuraavaan 45 minuuttiin. Purettiin mun gekosta kaikki taakat pois ja Osku lähti polkemaan kotiin, tuli sitten autolla hakemaan minut ja pyöränsä ja kaikki matkatavarat. Lujaa se oli mennyt eikä siinä kovin kauaa tarvinnut yksin odotella.
Sitä vaan ihmettelin, että nykyaika on kummallinen. Olin yksin pyörän ja kaikkien sivulaukkujen kanssa helteessä pientareella eikä kukaan, ei siis yksikään ohikulkija vaivautunut kysymään, et onko kaikki hyvin ja onko apua tulossa.
Tietty en ole enää mikä nuori kaunis nainen, mutta ennen olisi kyllä ohikulkijat hiukan kysyneet mikä on hätänä... mihin on hävinnyt toisistamme välittäminen?
Siinä kuitenkin meni monia autoja ohi sekä yksi pyöräilijäkin (mies pystypyörällään).
Mutta kaikki hyvin ja kotiin päästìin saunomaan. Kahden päivän kilometrit olivat yhteensä 216 km.
Tosi mukava reissu jälleen kerran.
