Summausta

Lupasin jo eiliselle tehdä tätä summausta matkasta, mutta päivä mennä pyörähti pyykkiä pesten, tavaroita järjestellen ja puhellessa kissanhoitajiemme kanssa. Meidän vanha kissamme (15 v) oli kyllä pompottanut ja käskyttänyt hoitajiaan sata nolla.

Tässä kuvassa siis juuri pysähdytty omaan pihaan.

Kokonaismatkaa meille tuli 1467 km 670 m
14 ajopäivää ja keskimääräinen ajopäivä oli noin 104,8 km.
Lyhin päivämatka oli 48,2 km ja silloinkin ajon keskeytys oli rankasateen ja tuulen takia.
Pisin päivämatka oli 179,6 km.
Koko reissulle laskettiin keskituntivauhdiksi 15.6 km/h, mukaan lukien kaikki kaupungeissa pyörimiset, parkkipaikka-ajelut, ylä- ja alamäet sekä pienimmätkin mökkitiet / sepelimäet.
Tarkoitushan olikin viettää kesälomaa ja yhteistä aikaa sekä saada nauttiskella maisemista nojakin selästä, eikä niinkään mikää kilpa-ajo Tromsøsta Valkeakoskelle.

Kaksi lepopäivää pidettiin koko reissun aikana, toinen juhannusaattona rankkasateen ja myrskyn takia ja toinen juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina taas paluuliikenteen takia, jolloin pysyttelimme pois autoteiltä ja lepäsimme keräten voimia Itä-Aureessa.

Matkalla ainoa hävikki oli kameran jalusta/selfietikku, joka on pudonnut telineestään Oskun selkänojan takaa jossain röykytyksessä.
Rengasrikkoja ei ihme kyllä ollut ainoatakaan, vaikka välillä menimme sellaisia sepeliteitä ettei hyvä tosikaan. Onni taisi olla matkassammee jälleen.

Oma kroppakin kesti, nivelet eivät prakanneet kummemmin ja lihakset alaraajoissa saivat kunnon treeniä. Mieli pysyi korkealla. Pahimmat paikat mielelle olivat 4-5 km ennen Kolaria oleva tietyömaa, kuten jo aiemmin kerroinkin.

Isoja valtateitä on kyllä kokemuksemme mukaan syytä mahdollisimman paljon välttää, ihan vain ison liikenteen ja autojen ylinopeuksien takia.

Kukkolan kosken levähdyspaikka oli myös mukava ylläri.

Sen huomion teimme, että kovin on vähän käymälöitä levähdyspaikoilla ja jos on niin ovat aika sittaisessa kunnossa. Kurjaa kun joku viitsii sotkea, eikä aina ajattele, että toisellakin on asiaa samaan tilaan.

Harvassa on myös elintarvike- ja juomavarastojen täyttöpaikat (pyöräilijän näkövinkkelistä katsoen), joten kannattaa olla aina hedelmää, energiapatukkaa, leipää tms. ja ennen kaikkea juotavaa tarpeeksi myös matkatavaroissa mukana. Kalasäilykkeet olivat meille aina tykättyjä suolaisia välipaloja.

Sadevarusteissa onnistuimme myös täydellisesti. Marmotin takit ja Helly hansenin housut, Shimanon kenkäsuojat ja sateenpitävät hanskat ovat myös tarpeelliset Suomen kesässä. Kypärissämme kiinteät visiirit osoittautuivat todella käyttökelpoisiksi pikku kivien sekä piiskaavan sateen takia.
Ainoa mikä olisi voinut varusteissamme olla vielä paremmin oli ajokengät. Kenkämme kun ovat tarkoitetut kesää varten, niin klossiin tuleva rauta johtaa kylmää suoraan jalkapohjaan, ajettaessa 0-8 asteen kelissä.

Reissu oli mukava ja säät olivat välillä kuivemmat ja välillä taas kosteammat.

Buffi on myös hyvä ajovaruste. Sen saa nopeasti kasvojen / hengityksen suojaksi sitä tarvitessa. Huulirasvaakin on hyvä olla, sillä ajoviima ja muutamat auringon säteet kuivattavat huulet äkkiä.

Meille sattui monta vastatuulista ajopäivää (jopa 15 m/sek), joten meillä oli käytössä nuo kaikki yllämainitut. Onnellinen olin minä, joka sain ajaa Oskun perässä ja suoraan edestä tuleva tuuli ei päässyt voimalla minuun kiinni, tosin välillä tuuli niin lujaa, että hengitys salpautui.

Suosittelen kaikille pidempiäkin retkiä rohkeasti toteutettavaksi, jos vain vähänkään mieli tekee.

Kustannukset meillä koostuivat tietenkin lentolipuista ja majoituksista. Syömisiä ei kannatta laskea reissuun mukaan, sillä syöty olisi kotonakin samaan tahtiin.
Majoitusten osalta tietenkin pärjää edullisimmin jos on vetreyttä majoittua teltassa, eikä kaipaa joka ilta suihkuun päivän päätteeksi. Meille tuo yksi 10 euron telttayö oli riittävä kokemus tälle ikää.

Haluan vielä kiittää ystäviä ja sukulaisiamme, jotka tarjosivat meille yösijaa ja ruokaa.... oli ihana tulla kun tuntui, että meitä odotettiin.

Suuri Kiitos!

Kuva otettu alkumatkasta, jossakin Norjassa

Urakka loppusuoralla

Tänään matka jälleen jatkui Itä-Aureesta kohden Ylöjärveä siskolleni.

Tästä siis ei muuta kuin eteenpäin isäntäparin tarjoaman hyvän aamupalan jälkeen, Itä-Aureentietä myöden Kuruun, jossa ensimmäinen taukopaikka. 

Ilma oli mukava n. 16-20 astetta ja kerrankin aivan tyyni.

Mäkiä riitti tälle päivällä myös kiitettävästi.

Mutta kuin ihmeen kaupalla Ylöjärvi tuli lopuksi eteemme.

Siskoni ja hänen miehensä odottivat meitä myös suoraan ruokapöytään. Ja kyllä ruoka jo kieltämättä kelpasikin. Kiitokset vieraanvaraisuudesta heille.

Ruuan jälkeen vielä hyvät munkkikahvit, niin päätimme ajella siitä vielä kotiin Valkeakoskelle samana päivänä.

Suuri kiitos tiesuunnittelijoille tai heille, jotka ovat hienosti suunnitelleet ja toteuttaneet polkupyöräreitistön Ylöjärveltä läpi Tampereen aina Valkeakosken ja Lempäälän suuntaan. Tienviitat olivat selvästi ja niitä oli riittävästi.

Kotona olimme aivan ihmisten aikoihin ja sauna oli meillä valmiiksi lämmitetty sekä kupliva kylmänä odottamassa. Kiitokset siitä pojalle ja miniälle, jotka toimivat kotomiehinä ja kissavahteina lomamme ajan.

Tämän päivän kilometrit yhteensä siis 135 km ja olo on ihan ok...

Huomenna kun olen taas paremmin hereillä laitan hiukan koostetta kokonaismatkan määrästä ja muista asioista, vaikka täytyy sanoa jo nyt, että kun ihminen on jo tällä iällä, niin ei tällaista reissua tehdä tuijottaen suureen vauhtiin, vaan tämä matka tehtiin kaikessa rauhassa ja nauttien yhteisestä ajasta sekä luonnon tarjoamista puitteista.

Mutta kuten sanoin... huomenna lisää.

Kaunista karjaa jo lähempänä Kurua.

Paljon muistoja, vesisadetta, sumua, lumisadetta, vastatuulta, sivutuulta ja kaikkea mielenkiintoista katseltavaa, koettavaa, tuoksuteltavaa tuli vastaan ja jäi mieliimme pelkästään mukavina kokemuksina. Päivääkään / metriäkään emme antaisi pois, tai jos jotakin saisi jättää pois, niin tietyömaat ja sepelitaipaleet. Mutta selvittiinhän niistäkin mukavasti kun ei kerran mitään haavereita sattunut.

Suosittelen kaikille rohkeasti lähteä matkaan, hyvät varusteet ja rohkea mieli on jo paljon kun suunnittelee matkan tekemistä. Ei aina tarvitse olla huippukuntoinen urheilija, kunhan etenee aina omien voimien ja kykyjen mukaan eikä ahnehdi liikoja.

Mieheni sanoin: "Saamatonta paikkaa ei ookkaan!"

Juhannuspäivä

24.6. pidimme lepopäivän ja nautimme kauniista, melkein tyynestä kesäpäivästä Itä-Aureessa.
Tämän kuvan otti enoni noin klo 22 kun me olimme jo nukkumassa.

23.6.18 ja Juhannuspäivä.

Keskikesän juhla ja lämpöä 11-16 astetta. Harmaata taivaalla, välillä hiukan vaaleampaa ja välillä hiukan tummempaa.

Lopuksi pääsimme Yli-Vallista matkaan vasta yhden jälkeen. Määränpäänä nyt siis Kihniön kautta itä-Aureeseen enoni mökille.

Kihniölle ei ole Yli-Vallista oiosmaitse kuin 26 km, mutta tien on ikävää sepelitietä, joten pyöriämme ja itseämme säälien suuntasimme ensin Koskuelle. Siinä piti sitten matkan varrella käydä tervehtimässä Oskun entistä työ-ja metsästyskaveriakin ja hänen vaimoaan. On ihana nähdä miten ihmiset pysyvät entisellään. Vaikka vuodet toki meihin kaikkiin tekevät omat tepposensa, mutta ihminen itsessään jotenkin muuttuu ja kypsyy parempaan suuntaan.

Koskue tuli 10 km jälkeen ja sen yli kun päästiin tavoitti myös vesisade jälleen meidät. Pysähdys ja sadevarustus päälle.
Muutaman kilometrin päästä pysähdys ja vaatteiden keventäminen sadeasun alta.
Se on aika tarkkaa lopuksi, ettei päällä ole liikaa muttei liian vähänkään, jotta on mahdollisimman hyvä ja mukava poljeskella.

"Pyörällä ajetaan varo varovasti, ettei kaatuisi kallis lasti. Suoraa tietä suoraa tietä, mäkiä matkan varrella. Pois pois kaikki alta, tie näyttää kapealta, mittari näyttää kaheksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa..."

No ei nyt sentään ihan noin, mutta tuo lastenlaulu soi korvamatona kun ensin E12-tieltä käännyimme Alavantielle, jota pitkin Kihniön kautta Kuruntielle. Tie on päällystetty, mutta paikkapaikoin sellaisia kumpareita ja äkkinäisiä heijareita suuntaan jos toiseen. Ihania alamäkiä, jossa tämän päivän maksimivauhtikin taas saavutettiin, mutta tuntui taas siltä, että aina yhtä ihanaa alamäkeä vastaan pitää nousta vähintään 2-3 pitkää nousua.

Ehkä siinä tuli sanottua myös pari valittua sanaa kanssakulkijalle, vaikka ymmärrän hänen syyttömyytensä tien/maaston profiiliin.

Aikaa tuntui tuhraantuvan niin välipalataukoihin kuin myös pukeutumis- sekä pissutaukoihinkin.

Osasyy tähän jotenkin huonoon polkukuntoon tietty teki Juhannusyön valvominen (aamu viiden jälkeen menimme nukkumaan) ja se, että pidimme 11 pyöräilypäivän jälkeen eilen yhden luppopäivän ja nyt tuntui siltä kuin ei saisi lihaksia mukaan ollenkaan.

Mutta lopuksi saavuimme kuin ihmeen kaupalla hieman vajaan 70 km päähän Kivijärven rannassa olevalle kummisetäni ja hänen vaimonsa mökille.

Saimme aivan vastustamattoman vastaanoton jälleen kerran. Enoni oli lähtenyt itse meitä vastaan mökkitien päähän fillarillaan ja niin siinä sitten viimeiset pari kilometriä sain elämäni ensimmäisen kerran pyöräillä rintarinnan enoni kanssa.

Pihaan päästyämme kuohari korkattiin. Ruoka valmiina ja mikä parasta sauna lämmin ja vihta tehtynä. Järvi vain odotti löylystä tulijoita 15°C:n virvoittamaan syleilyynsä.

Emäntä oli laittanut vuoteet valmiiksi vierasmökkiin. Siellä aivan mahtava ylläri pylläri. - Kuumalla vedellä täytettyjä pulloja peiton alla. Olipa ihana työntää varpaatkin lämpimään peiton alle. 😍
Suosittelen tuota keksintöä.
Nyt oli ihana nukahtaa.