Hyvää Juhannusta

Ilmasta huolimatta, kaikille hyvää

keskikesän juhlaa.

Tämän päivän mekin lepäämme 

ja pitelemme sadetta.

T. Saija ja Osku

Keskiviikko 21.6.2018

No niin, tulipahan testattua, että näin lähes kuuskymppisinä ihmisinä ei tuo telttaretkeily ole enää se paras vaihtoehto. Meillä on kyllä hyvät makuupussit mutta mun oli aina jostain päin kylmä. Onneksi Osku on kuumaverinen ja peitteli mua jopa omalla untuvapussinsa kulmalla. Aamu olikin mielenkiintoinen.... tuttava kyselikin jo, että pystyykö teltassa venyttelemään. Mulla se hoitui näin; Ensin kyljelleen sikiöasentoon, siitä polvien päälle ja pylly pitkälle taakse ja samalla kädet niin kauas eteen teltanpohjaa myöden. Siinä asennossa hetki ja sen jälkeen. Istumaan ja teltan ovesta käsi pystyyn ja vieno pyyntö: "vetäisitkö mut ylös kultaseni". Noin ja elämä jatkuu. Sitä en ymmärrä, millä vivulla Osku keräsi luunsa teltasta hiukan aiemmin.

Tästä nyt sitten lähtö Kaustisilta kohden Kauhavaa klo 6.30.

Evijärvi ja tie 63... joka oli hyvä ja aikas rauhallinenkin kun ajattelee, että juhannuskin on tulossa.

Ennen Kauhavaa oli pelästys suuri kun tien laidassa oli merkintä tietyömaa 14 km. Eiiiii.... varauduimme pahimpaan, mutta onneksi pinnotustyöt oli tehty ja maalauksia vain uupui. Huh. Selvisimme säikähdyksellä tällä kertaa.

Seuraavana kohteena Lapua.... Nurmo ja Seinäjoki. Matka meni vaihdellen vilkkaassa liikenteessä ja rauhassa paikoittain pitkin pyöräteitä. Joka paikassa tosin ei pystynyt pyöräteitä käyttämään, koska ne olivat niin huonokuntoisia, kuoppaisia, roskaisia tms.

Seinäjoen läpi seikkailtiin Googlemapsin avustuksella pyöräreittejä pitkin, joten nähtiin sellaista mitä emme olleet ikinä nähneetkään vaikka Jalasjärvellähän olemme n. 9 vuotta asuneetkin vuosina 1988-1997 Yli-Vallissa.
No kaikki, jotka Teistä ovat pyöräilleet voivat olla samaa mieltä siitä, että pyöräillen näkee, kuulee, kokee ja haistaa paljon enemmän.

Seinäjoen Sorsanpesän kohdassa hokasimme, että parinkin ystävän ja sukulaisen kohdalla aikataulut eivät sopineet yksiin koska olemme itsekin edellä aikataulustamme. Arvoimme, että nyt kun on 124 km mittarissa, että jäämmekö tähän leirintäalueelle yöksi. Mutta huomiselle oli luvattu sateita tai oikeammin jo tälle ehtoolle, niin teki mieli mennä lähemmäs kotoa.
Soitimme sitten mahtavalle tuttavapariskunnalle Meeri ja Arto Hallilla ja kysyimme, että olisiko heidän mökillään tilaa saada pesupaikka ja patjat makuupussiemme alle. Asia järjestyi ja kerroimme jatkavamme Jalasjärven Yli-Valliin illan suussa. Loppumatka hieman venähti suunnitelmasta (35km) jopa 56 km:iin. No kilometri sinne tai tänne..... joo mutta kyllä reidet oli kovilla perille päästyämme, varsinkin kun viim. 6-7 km oli aivan mieletöntä sepelikköä, irtonaista sellaista. Gekkojamme kyllä koeteltiin siinä roustikossa ja kovaa sittenkin. Osku otti siitä videotakin, jonka voin lisätä tähän myöhemmin kun pääsemme kotiin koneelle.

Perille kun päästiin vastaanotto kruunasi vaivan.

Tuttavat olivat nähneet kovasti vaivaa meidän takia... sauna lämmin, petit odottivat nukkujaa valmiiksi pedattuna, kylpytakit suorastaan huusivat saunan jälkeen hartioillemme. Aivan kuin olisi kotiin tullut.
Kilometrejä kertyi kaikkiaan tälle päivälle 179 km ja 550m 10 tunnin aikana täyteen, joten saunaan oli ihana päästä.

Täytyy sen verran paljastaa, että juuri tässä talossa olemme asuneet sen 9 vuotta, joista kerroin. Muistot, lasten ja kotieläinten äänet ja kaikki iloiset vuotemme herahti mieleen. Taisi tulla tippakin silmäkulmaan.
Miten tällaisen vastaanoton voi ikänä korvata kellekään?

Kyllä nyt uni voi tulla.... sadekin alkoi kun pääsimme katon suojiin ❤.

Kovaa tuulta länneltä vaihteeksi.

Kyllä teki hyvää eilinen pätkäpäivä ja Sannan vintillä nukuttiin, syötiin ja taas nukuttiin sikeästi kuin porsaat. Kaksi kertaa yöllä Sanna ilmeisesti keitteli jotakin kun kattilasta kansi putosi ja kamarin ovikin aukesi. Taitaa noihin tosin olla suurin syy se, että n. 200m päässä kulkevalla radalla meni tavarajunia raskaassa lastissa ja Sannan tupa tärisi niin kuin matkalaukku. No eipä se meidän unia kovasti haitannut.

Päivä lähti käyntiin klo 6.30 kun gekot lähtivät matelemaan tietä nro 86 Oulaista kohden. Oli hyvä, että söimme tukevan aamiaisen sillä ensimmäiset 39 km piti poljeskella ennen kuin tuli toimiva huoltoasema vastaa. Oulaisista jatkettiin Ylivieskaan.

Todella voimakkaan ja puuskittaisen länsituulen takia jätimme siis väliin Raahen sekä Kalajoen, joihin ensin ajattelimme kyllä ajella.
No tulipa käytyä Ylivieskassa Sport Huoltokeskuksella http://www.kotinet.com/sporthuoltokeskus/. Kun jostain syystä Oskun gekosta keskiö oli löystynyt ja sopivaa työkalua ei ollut mukana. Homma hoitui siellä hyvin ja nopsasti ja lopputulos oli kuulemma hyvä. Samalla saatiin matkaamme renkaan täyttöpatruunoita ja minä sain uuden juomapullon lentokonekuljetuksessa rikkoutuneen tilalle.
Ylivieskasta jatkoimme tielle nro 63 reittinä Sievi, Toholampi ja lopuksi Kaustinen. Jossa kokosimme yli 10 vuotta vanhan tyystin käyttämättömän telttamme. (Aikoinaan hankimme teltan silloisia melontaretkiä varten). Jäimme siis Mosalan Caravan alueelle yöksi. https://www.mosalacaravan.com

Yhteensä kilometrejä kertyi tälle päivälle pikkasen päälle 154 km. Vastatuulen huomioon ottaen rankka päivä reituusille jo tässä iässä. Mutta polkemaanhan tänne lähdettiin. Huomenna jatkuu sillä perjantaiksi on taas jo vesisadetta luvassa sillä Juhannus lähestyy 😁.

Tämä lainaus Positiivareiden sivulta sopii hyvin tähän tuuliseen matkapäiväämme.

Jotta elämän purjehdusretki onnistuisi,
on opittava käyttämään hyväkseen
vastatuulta vauhdin lisäämiseksi.

Sadetta ilmassa

Eilen katselimme sääkarttoja ja luvassa siis tällekin päivälle rankkoja sateita.

Ehkäpä sen takia yöllä heräilin jo kolmen aikaan ja koetin saada viestiä isännän unen läpi, että mitä jos lähdettäisiin nyt niin olisi aikaa ajella klo 11 asti kunnes on luvassa koko loppupäivän sateet.
Mutta turhaan.... uni oli voimakkaampi enkä saanut viestiä Oskun aivoihin asti.

No matkaan lähdimme klo 6 auringonpaisteessa suunnan muutoksen takia kohden Ylivieskaa. 8-tien jyrsinnät ja liikenne ottaa kyllä niin paljon pattiin ja siihen kun yhdistää vielä rankkasateen tai edes sen mahdollisuuden, niin oli meidän mielestä hyvä lähteä 86-tietä myöten.

Ajomatkaa alkoi tulla pian kolmatta tuntia täyteen (aamupalana muuten vain energiapatukat ja kahvit 🙄) ja samaa kyytiä alkoi matalapaineen rintama nousta taivaalle. Taivas pimeni aivan mustaksi ja tuntui kuin tien ja taivaan välissä ei olisi enää tilaa edes pyörillemme. Ilmeisesti kuitenkin positiivinen ajatus siitä, että eihän se nyt ennemmin sada ennenkö löydämme kuivaan maahan telttapaikan ja saadaan itsemme sateelta suojaan, kannatti sillä tasan kolmen tunnin päästä olimme käyneet jo ruokakaupassa ja onnistuneet varaamaan vinttikamarin ihanasta vanhasta Vihannin pappilasta http://vihanninkotiseutuyhdistys.raahe.fi
Tätä kyllä suosittelen. Ihana rauha.

Tässä tuvassa tiistaisin kahvio.
(Meitä onnisti jälleen)

Näitä rappusia yläkerran kamarimme

Tämä on luksusta ja niin kotoista

Tälle päivälle tuli kilometrejä vain vaivaiset 49km. Mutta hyvää se tekee tämä lepuutuskin välillä niin jaloille kuin mielellekin.

Saas nähdä mistä huomenna löydämme itsemme? Pariksi päiväksi olisi kait luvassa aurinkoista keliä.

Tiistaiksi luvassa jopa ukkosta

Kun hehku alkaa hyytyä,
on syytä panna pökköä pesään.

-Marita Engberg

Tähän aamuun sopiva lausahdus hyvinkin, sillä jotenkin vaikuttaa kummasti korvien väliin tieto siitä, että pari seuraavaa päivää ilmeisesti satelee. Sää näyttää kyllä nyt klo 7 aivan mukavalta ja merikin on aivan tyyni.

Liikkeelle lähdimme klo 8.30  Iitä kohden. Tunnin saimme ajella pilvipoutaisessa, mutta jo sateelta tuoksahtavassa kostean oloisessa säässä. Tunnin jälkeen sitten tuuli nousi rajuksi ja taivas repesi. Sivutielle pikaisesti mäntyjen suojaan ja sadevarustus kehiin.
Sitten vain takaisin E8:lle. Vitsit nyt kyllä autoilla oli sellaista menoa, että pahimmassa tapauksessa meinasi olla jo kolme pikkuautoa rinnan meidän kanssa. Vettä ja sen seassa hienoa hienompaakin hiekkaa lensi jokaisen auton mennessä ohi tai tullessa vastaan. Puhumattakaan rekoista, vaikka jälleen kerran kiitän suomalaisia ammatikseen rekkaa ajavia kuskeja, sillä he osaavat ottaa toiset hyvin huomioon.
Kun sade lakkasi oli mustat sedevaattemme aivan vaalean hiekan peittämät ja voitte kuvitella, minkä käsittelyn gekkomme ja kaikki muu varustuksemme saivat.
Iistä laitoimme yhden repun täynnä ylimääräistä vaatetta ym tarviketta jo kotiin päin (esim. Toppatakit 😄).

Sitten pimeni ja kaksi salamaa löi. Kerran jyrähti. Kerkesimme kuivana päästä Iissä Seon tankkikatokseen ja gekotkin saatiin suojaan. Myräkkä heitteli kauppiaan pressut grillihiilipussien päältä ja Osku lähtikin häntä auttamaan (sillä meillähän oli jo sadevarustus). Kauppias avasi jo isoja hallin ovia ja kehotti :"Tuokaa noi vehkeenne tänne suojaan sateelta!" Johon Osku sanoi, että kyllä pyörämme ovat ihan sateen kestäviä ja tottuneet jo sateelle tällä reissulla. Ja niinhän se on, että kun itsellä on hyvät sadevaatteet ja tavarat on pakattu säänkestäviin laukkuihin, niin se on sama sataa tai myrskyää eipä varusteet kastu. 

Myös päivänvarjon Osku saalisti parkkialueen toiselta laidalta kauppiaalle. Sen jälkeen juoksimme sisälle baariin kaffeelle ja hyvälle ruispurilaiselle.

Myräkkä meni onneksi nopeasti ohi, mutta tokihan maassa oli paljon vettä nyt kun taas suuntasimme maantielle ja sen tietää kaikki, että vesi lentää....

Seuraavan pienen ropauksen odottelimme ohi jo lähempänä Haukipudasta yhdessä alikulkutunnelissa.

En tiedä, kuka onkaan niin kekseliäs, että pikiteille pitää tuo "torkkuvien kuskien herätysraita" tehdä pientareen puolelle ja monasti se menee jopa keskellä sitä väylää missä pyöräilijän pitää ajaa. Samaten kun asfaltin ulkoreuna saatta olla jopa 10 cm korkeampi kuin hiekkapiennar, niin saa siinä ajella tosissaan kieli keskellä suuta. Suosittelemme keksijälle ja sen idean toteuttajille pienen pientä pyörämatkaa pysty- tai nojapyörällä tällaisella pientareella. Voisi tulla muutos tuohonkin.

Ouluun ajelimme tietä nro 847 sekä paljon myös pyöräteitä myöden. Tosin pyörätietkään eivät tänään suosineet, sillä olivat aivan täynnä myterin jäljiltä oksaa ja risua ym. kivaa. Paikoittain pyörätiet olivat myös aikamoisen monttuiset ja pinnat rikki.

No tulipahan katsottua polliisi ja vähän muutakin Oulussa vaikka aika äkkiseltään jatkettiin matkaa Kempeleen kautta Liminkaan, jota ennen Googlen avulla katsoimme lähimmän Camping-/mökkialueen (Värminkosken Leirintä), josta varasimme mökin jälleen seuraavaksi yöksi.

Kilometrejä tuli tälle päivälle 107 km, josta osa aivan turhaa pyörimistä kun mapsi ei löytänyt aina oikein kaikkia liittymiä ja pyöräteitä pyöräilijän ohjeistuksella.

No tässä suihkussa käyneenä on hyvä jälleen mennä jo pian yöpuulle. Sitä ennen pitää hieman saada tuon urheiluhierojan huomiota 😉. Jos vaikka hieman reisille ja pohkeille jotakin rentouttavaa / lämmittävää voidetta tms.

Hyvää yötä, huomenna päivä uusi.

Sunnuntai ja aurinko paistaa.

Nyt kun viikko on takana niin yht. kilometrejä viikossa tuli 630 km.

Tänään kun ei ollut vastatuuleen punkemista tultiin kaikessa rauhassa nauttien kesästä jopa 145 km.

Ylitorniosta siis lähtö klo 8.10.

Niuron mökeiltä herätys ja lähtö.

Siitä mentiin hyvällä sykkeellä hyvää tietä myöten. Liikennekin oli vielä erittäin maltillista.

Eräässä rauhallisessa rantapaikassa söimme lohileivät välipalana ja hetken siinä maisemia katseltuamme jatkoimme Tornioon, jossa Nesteen huoltoasemalla söimme tukevan lounaan ja vähän vähensimme vaatetusta. Tarkoitus oli mennä hetkeksi iltapäivätirsoille telttaan ja nousta sitten ajamaan niin, että olisimme yöllä vaikka jo Oulussa. Sillä huomiseksi ja tiistaiksi luvataan sadetta.

Mutta mutta... kaikki ei mene aina niin kuin suunnitellaan (ainakaan meillä).

Mun oikeaa jalkaa kramppas jatkuvasti polvitaipeesta pohkeen yläpäästä ja alkoi sattua jo vaikka minne.... no eteenpäin silti mentiin ja saavuttiin lopuksi sitten Camping Merihelmeen hiukan Kuivaniemen jälkeen merenrantaan. Perusmökki siellä 45€ ja rantasaunan sai lämpimäksi 15 eurolla.

Kiva, tunnelmallinen sauna

Viileä merivesi teki hyvää
pohkeille ja reisille löylyttelyn lomassa.

E8-tie on muuten karsee ajella Torniosta Oulun suuntaan. Autot ajaa aivan reikä päässä. Rekat ovat kaikkein kohteliaimpia ja antavat parhaiten tilaa. Toki ajoimme tänäänkin kaikki mahdolliset pätkät rauhallisia tieosuuksia, mutta välillä vain on ihan pakko ajaa E8:aa.

Suoraan sanottuna mua alkoi jo hirvittämään koko touhu. Sen takia päätettiin koittaa huomenna lähteä taas ajoissa tien päälle ja katsotaan sitten josko säätiedotus pitää paikkansa ja alkaa sataan, että kuinka pitkälle huomenna päästään.

Nyt on jo niin väsy, joten lopettelen tältä illalta. Näin kauniita ajoilmoja saisi olla nyt pari viikkoa eteenpäin, vaikka sehän taitaa olla vain varustelukysymys....