Miksi nojapyörät?

Miksikö "nuijapäät" eli trike-nojapyörät?
Tähän voisi vastata vaikka vain yhdellä sanalla: "Ikä", mutta tiedän, että on paljon vanhempia ihmisiä, jotka mieluimmin polkevat yhä pystypyörällä, liekö sitten niin etteivät ole päässeet koeajamaan nojapyöriä.

Me kuitenkin iän myötä kärsimme jonkin verran nivelvaivoista. Minulle on vaihdettu kaularankaan yksi välilevy, hartian jänneahtaumaa operoitu ja pieni hermopinne poistettu toisesta alaraajasta. Oskulla on operoitu molemmat polvikierukat. Ja kun ikää tulee, niin eipä nämä nivelrikot tästä ainakaan paranemmaksi tule.

Minun työmatkani on n. 24 km sivu. Olen tykännyt kulkea sitä aina ilmojen salliessa kesäisin pyörällä. Viime vuonna 2017 tuli sitten eteen keksiä jokin ratkaisu siihen, että pystyisin ilman niska- ja hartiakipua pyöräilemään sitä yhä.

Onneksi on internetin ihmeellinen maailma! Nojakki - kinneri - nojapyörä - trike, siitähän se sitten alkoi ja kesäkuun lopulla sain oman Gekkoni Turengista Apuväline Avux Oy:stä tilattuna.
En ennättänyt polkea viime kesänä kuin hieman toistatuhatta kilometriä, mutta nautin jokaisesta kauppareissustakin, jonka "nojaillen" sain tehdä.

Nyt helmikuunn aikana syntyy perheeseemme uusi vauva kun Oskun Gekko saapuu Saksasta  jälleen Apuväline Oy:n kautta meille. ( https://apuvalineavux.fi/liikkuminen/pyorat/nojapyorat/nojapyora-hp-velotechnik-gekko-fx-26 )

Suosittelen että Sinä, joka et ehkä ole koskaan saanut koeajaa trike-pyörää, niin ota ihmeessä yhteys lähimpään jälleenmyyjään (katso internetin ihmeellinen maailma) ja käy koeajamassa, ihastut varmasti.

 

Viime kesänä ajelimme sitten nojakilla ja pystypyörällä ne muutamat kesäpäivät.

Nämä kuvat on otettu Vlk-Pälkäne-Hattula-Parola-Iittala-Vlk reissultamme eräänä harvinaisena aurinkoisena päivänä heinäkuussa 2017.

Suunnitelma:

2018 pyöräilyreissun suunnittelu heräsi joululomilla 2017-18. Yleensä meidän pyöräilyt suoritetaan mielellään lämpimässä, sateettomassa ja aurinkoisessa ilmastossa, mutta nyt jostain syystä aloimme ajatelle kuinka paljon onkaan tutkimatonta pyöräreissua omassa Suomessamme.

No siitähän se ajatus sitten lähti. Pohdimme että lähtisimme junalla pohjoiseen ja kävisimme katsomassa paljon puhutun Saanan. Kuitenkin kartoittaessamme rautatieyhteyksiä yms. jompi kumpi meistä (taisi olla Osku) väläytti: "Mehän vaikka lennetään sinne jos ei muuta".

Joten nyt on sitten Finnairin lento kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen varattuna ja monen selvittelyn myötä saimme kokoontaitettavat HPV Gekko fx "26 menopelimmekin mukaan samalle lennolle. Ensin oli epävarmaa kelpuutetaanko tuon lennon koneeseen lainkaan tällaista lastia.

Tämä hyvä, ompahan tiedossa mitä kesältä odottaa.

Vähän meistä itsestämme ja pyöräilyinnostamme

Minä (Saija) ja mieheni (Osku) vietimme juuri 35-vuotishääpäiväämme. Yhteisikämme on nyt 111 vuotta, kiloja kertynyt rontti 150 kg, emmekä ole mitään himoliikkujia, mutta pyöräilleet olemme aina.
Vuosina 1980-1982 pyöräilimme pystypyörillä ns. mökkireissuja. 1982 talvelle perheemme lisääntyi Amerikan Coccerspanielilla ja hänelle hankimme Helkama-kontti-peräkärryn. Siellä Jessica-koissumme viihtyi patjan päällä valjailla turvallisesti kiinnitettynä puruluidensa  kera. Pyörämme olivat 5-vaihteinen Jupiter sekä 14-vaihteinen Peugeot.
Työmatkoja Osku kulki päivittäin yht. n. 40 km. 
-
Lapsiperhevuodet pyöräily eli hiljaiseloa (vuosina 1985-1997), jolloin pyöräilyt rajoittuivat kauppa- ja uimareissujen polkaisuihin.
-
No sitten läheni 50-vuoden rajapyykki vuonna 2011 ja päätimme lähteä juhlistamaan vuosipäivää Camino de Santiago -reissuun. Joten pyhiinvaellusreitti poljettiin läpi elo-syyskuussa 16 päivän aikana 2011. Kilometrejä kertyi 997 km ja muutama sadat metrit päälle.

Tässä vielä muutama kilometri perille...

Koskaan ei tiennyt mitä tulee seuraavaksi vastaan

Tämä pyhiinvaellusreissu tehtiin siis vielä pystypyörillä kun niska, kädet, selkä ja persus olivat vielä hyvässä kunnossa.
Tämä loma oli paras lomamme - suosittelen muillekin.

Lensimme Barcelonaan, josta bussilla Huescaan ja sieltä pyöräillen reipas 200 km luonnonsuojelupuiston upeiden maisemien halki Pamplonaan, josta sitten varsinainen Jaakobin tien kulkeminen / pyöräily lähti käyntiin. Santiago de Compostelan viimeisenä pyöräilypäivänä polkaisimme n. 15 km lentokentälle kirjaimellisesti sisään, jossa Osku pakkasi pyörät ja vaihdoimme puetit lentokoneeseen sopiviksi.

Santiagon matkan teimme Meridan 24-vaihteisilla hypridipyörillämme.