Pitkästä pitkästä aikaa Metsäkansan kautta Toijalaan, satamaankin. 

Sieltä Tarttilan ja Iittalan kautta kotiin. Tämä pyöräily siis heinäkuussa 2023.

Hyvä päivä polkaisu siis muodostui tästäkin.

 Kesäkuussa 11.06.2023

Sääksämen silta ja kuuma kesäpäivä kallioilla.

Lämpöä riitti todella mukavasti. Päätimmekin poljeskella vain lyhyen matkaa (noin 13-15 km) ja jäädä kauniiseen järvimaisemaan Sääksmäen sillan pieleen rantakallioille.

Mukana oli myös eväitä yms. kivaa pientä tarpeellista. Uimassakin kävimme välillä vilvoittelemassa itseämme.

Kun eväät oli syöty ja virvokkeet juotu ja alkoi tulla uudelleen nälkä, lähdimme ja polkaisimme takaisin kotiin.

Oli jälleen taas kiva päivä, hyvässä seurassa.

Aurinkoinen lämmitti meitä

Ei ollut pilven pilveä

Mukana oli myös mato-onget ja hiukan matosiakin.

Pyöräilimme rantakallioille asti.

Leiriydyimme kalliolle ja uimassakin kävimme.

Lauantaina 20.5.2023 aamusta pakkasimme loput kimpsut ja kampsut sekä hieman matkaevästä ja tietenkin juotavaa Scorpioneihimme ja polkaisimme nokan kohti länttä (näin Valkeakoskesta katsellen). 

Lauantaiaamuna Scorpionit valmiina lähtöön.

Matka alkoi kaupungin halki kohden kolmostietä aina Marjamäkeen asti, josta siirtymä Kuljun kohdalla pikkutielle ja pyörätielle. Aurinko paistoi ja matka taittui mukavasti. Ihmisiä oli jo liikenteessä, sillä lähtiessä kellokin taisi käydä jo aamukahdeksaa.

Patamäenkatua myöden ajeltiin Hatanpäänvaltatien pyörätietä aina Tampereen Kauppakeskus Ratinan ohi ja Hämeenpuiston yli Koulukadun kulmassa sitten ensimmäinen tankkaus ja tyhjennys. Siitä sitten Pyynikin suuntaan ja Pyynikinvaltatietä mukaellen aina Hyhkyn kohtaan, josta jälleen yhdyimme Paasikiventien pyöräilyteille ja sitä myöten menimme Yläjärvelle asti. Siellä olikin sitten tarkoitus poiketa syömään jotakin. 

Tässä Ylöjärven keskustan tuntumassa

Pysähdyksemme teimmekin sitten Shell Simpukalla, ruisleipä hyvine täytteineen ja kaakao maittoi sekä päälle iso munkkirinkilä laitettiin puoliksi. Pyöräillessä on mukava, kun voi syödä makeaakin, eikä se heti tuki vyötäisille. 

Kartan tutkailua ja ei kun etiäppäin, sano mummo lumessa, elikkä me ihanan lämpimässä auringossa ja sinisen taivaan ollessa täysin pilvetön. Matka siis jatkui Metsäkylän ohi Pinsiön kautta kohden Hämeenkyröä. Emme kuitenkaan menneet todella vilkkaan oloista 12-tietä vaan sen sivussa olevaa hiekkatietä aina Hämeenkyröön asti. Siellä poikkesimme sukulaisissa, jotka kuitenkin reppanat olivat työmaillaan, joten kotona ei ollut ketään. Otimme todistusaineistoksi valokuvan portilla, jotta voi sanoa, että olisimme poikenneet. (Tänä päivänä on kyllä harvoin niin, että voi törähtää tuttaville kylään koska tahansa, mutta näin kesällä se onnistuu, kun ei tarvitse seurustella kuin pihassa, niin ei häiritse toisten kotipuuhia sen enempää.)  

Siitä sitten suunnistimme Kyröskosken keskustaan. Meinattiin ja ajettiinkin keskustan ohi, mutta kysyjä ei tieltä eksy ja löysimme kuin löysimmekin K-markettiin. Näin saimme täydennettyä eväsvarastojamme niin, että pärjäämme huomiseen aamuun asti lähestyvässä yöpaikassamme. 

Sitä jäin ihmettelemään, että harvassa marketissa on yleisövessa - mistähän johtunee. No se asia täytyi hoitaa sitten omatoimisesti “puskassa”, vaikka ei se kykkiminen enää tässä iässä niin kovin mukavaa olekaan. 

Matkalla ihana kesäfiilis ja kuuma päivä!

Matka sujui hyvin ja lopuksi pääsimme perille Tays-Hakalaan Kyrösjärven rannalle, mistä olin jo aiemmin varannut pikkaraisen mökin yhdeksi yöksi. Kun saimme purettua kuormamme ja tuuletettua mökin, lähdimme tutustumaan alueeseen paremmin. Siellä oli asuntoauto ja –vaunualue, rivitalohuoneistoja, yleiset suihku- ja wc-tilat ja sitten näitä erillisiä mökkejä. Yhteissaunavuorot kuulemma olivat joka päivälle, ensin miehet 2h ja sen jälkeen naiset 2h. Iso laiturikin oli tämän isomman saunan rantaviivassa.  

Alueella aiemmin käyneiltä kuulimme, että vaihtoehtona on myös varata / lämmittää pieni rantasauna, johon sitten pääsee perhekunnittain. Menimme talousrakennukseen, missä kuulemma varauskirjaa pidettiin ja sieltähän se löytyi ja saimme viimeisen vuoron klo 20.30-22 itsellemme.

Sauna sijaitsikin aivan melkein mökkimme pihassa (tosin näköyhteyttä ei onneksi ollut) ja siinä kävijät huutelivat aina toisilleen, että sauna on vapaa, näin mekin pääsimme jo klo 21 pois saunasta ja vaikka meillä piti olla viimeinen vuoro, sai vielä saunavuoron eräs nuoriparikin, jolle ei muutoin olisi aika enää riittänytkään. Yhteishenki siis pelasi hienosti. Järvivesi oli viileän virkistävää, mutta kävimme silti viisi kertaa uimassa ja löylyssä. Viime talven uuden harrastukseemme, avantouintiin tottuneena aloitimme saunomisen tietenkin menemällä ensin Kyrösjärven kylmään syleilyyn. Kiukaalle laitoimme folioon hiukan mausteisia makkaroita, jotka söimme suihimme mökissä virvoittavan saunajuoman kera peseytymisen, saunomisen ja uimisen jälkeen. 

Ei tarvinnut paljon ihmetellä, kun uni tuli yllättäenkin silmäkulmaan pyöräiltyämme yht. 103 km ja rapiat. En kuullut edes kympin uutisia enää pikkuruisesta (A4-arkin kokoisesta) tv:stä. Uni tosiaan tuli ja jatkui koko yön, kunnes noin klo 7 heräsimme aamupalalle ja siivoamaan mökkiä, ja laittamaan se sellaiseen kuntoon kuin se oli meidän sinne mennessämmekin. 

 

Sunnuntaina 21.5.2023 

Aamutoimien jälkeen pakkasimme sitten pakaasit jälleen pyöriimme ja ei sitten muuta kuin hyvästit yösijalle ja menoksi maantielle. Eikö se näin pyöräilijän veri vedä pyöräilemään aina kun aurinko paistaa. 

Kolkintietä myöden nousimme ja laskimme hyvää tahtia kohden 12-tietä, päätimme että josko näin sunnuntaina ei olisi kovasti isolla tiellä liikennettä/ruuhkaa niin menisimme sitä myöden aina Kyröskosken vanhalle Essolle asti.

Saavuimme pian tähyämään liikennettä, jota ei todellakaan ollut ja niin matka jatkui hyvää asfalttitietä myöden (leveä piennar mutta todella leveä jyrsintäkin valkoisella viivalla). Autoja ei todellakaan ollut nimeksikään ja pian olimmekin jo Essolla, joka sekin oli laukkautettu kahvion osalta uuden ohitustien myötä. Siitä jatkoimme vanhaa 3-tietä myöden Hämeenkyröön, jossa kaikki pienet kahvilat olivat näin sunnuntaiaamupäivästä kiinni (liekkö niitä edes montaa ollutkaan). Marketilla ei ollut lainkaan asiakas wc:tä, yllätys yllätyyyys. Ajattelin, että pitäneekö tehdä hätäpissa keskelle parkkialuetta, mutta ei sittenkään, onneksi hätä ei vielä tässä vaiheessa ollut niin kovin iso. 

Evästä matkaan ja ei kun eteenpäin, kohden Luhalahtea vanhaa tietä ja kohta oikealle viitan näyttäessä käännyimme Mahnalaan. Voi että kun olikin kaunis maisematie. Monta vuotta (1988-1997) mekin kuljimme Jalasjärvi-Tampere väliä, vaan ei koskaan ajeltu tuota kaunista Mahnalaan menevää tietä. Se oli nyt ainakin mahtavassa pikipäällysteessä ja ylä- sekä alamäkiä kuin myös mutkia matkan varrella. Nähtävää, maisemia, lampaita yms. Kaunista katseltavaa ja ihasteltavaa riitti vaikka kuinka. Sinne olisi voinut jäädä asumaankin.... 

Kunnes sitten monen mutkan jälkeen tiukka käännös oikeaan ja edessämme oli Koskibaari Siuronkosken rannalla. Aurinko paistoi, vesi virtasi ja meillä ihanat kaakaot kera kermavaahdon edessä sekä muuta hyvää syötävää. Kyllä kesä on mukavaa aikaa. 

Hiukan aurinkovoidettakin lisäilin ennen kuin matka jatkui jälleen kohden Nokiaa. 

Nokiassa emme pahemmin pysähdelleet vaan jatkoimme Rajasalmen sillan yli Lempäälää kohden mutta kuitenkin Säijän kautta. Aurinko paistoi, tuuli oli melkein nolla ja toiseen hartiaan piti laittaa puffi, jottei vallan pala puhki iho, vaikka rasvaa olikin jo suojana.  

Alustavasti piti mennä Vesilahden Palhon kautta, mutta saimmekin tiedon, ettei sielläkään olisi sukulaiset mökillään, joten siitä reitin muutos ja lyhennys. 

Ihana kesän -23 toukokuinen viikonloppupyöräily!

No Lempäälän keskustan läpi ajaessa poikkesimme vielä Nesteellä ja siitä ajoimmekin sitten kotiin viimeiset 24 km niin että sujahti, oli liian tuttu reitti ajella varmaankin, mutta kevyesti se tuli. 

Kotipihassa kun katsottiin matkamittareita, niin tälle sunnuntaille tuli kilometrejä yhteensä 117 km. 

 

Tässä noin reitti, pieniä poikkeamia tuli tauoista.

Suosittelen kyllä nojapyöräilyä kaikille Teille, jotka haluatte pyöräillä ja liikkua, mutta pystypyörällä ajo ei enää suju joko käsien, takamuksen tai selkä- ja niskakipujen takia. 

Meille se ainakin tekee hyvää. 

Nyt on jo 15.5.2023

Voitteko kuvitella? 

On eletty koronapandemia-ajat ja siitäkin on muodostunut flunssa muiden joukossa. Sitä emme ole onneksi sairastaneet ja kolmet rokotukset on takana.

Viime syksyn aikana myimme hyvin palvelleet Gekko nojakkimme ja tilasimme uudet menopelit. 

Eli ajelemme nyt HP Velotechnik Scorpion fs 26 :lla. Ne ovat siis täysjousitetut ja niissä on sähköavustimet, joita tosin ei onneksi tarvitse käyttää kaiken aikaa 😉.

Tosin tämä kevät on ollut hyvin kylmää, joten ajamiset ovat jääneet aika vähäisiksi. Vain muutamat kerrat olemme ennättäneet pyörillä ajella nyt kun vihdoin Suomeenkin on tullut kesä.

Tänään 15.5. lähdimme testaamaan ajamista hiekkateillä(kin). Hyvin toimi. Ei tuntunut pahalta irtosora, nimismiehen kiharat tms.

Matka meni kivasti ja rauhallisesti. Ilma oli kesäisen lämmin ja aurinko paistoi.

Tuollainen kartta siitä piirtyi tälle päivälle. Pyörät pelitti ja reidet hiukan haki talvella menetettyjä voimia, kuten aina keväisin. Tosin kyllä hävettää miten vähän viime vuonnakin tuli fillareilla ajettua (muka) työkiireiden takia ja osaksi oman kuntoni takia.

Koetetaan se korjata tänä suvena. Kaikille Teille myös mukavia pyöräilyreissuja....