Jo kolmas päivä kovaa vastatuulta

"Mies lähtee pellosta -
            mutta Pello ei lähe miehestä!"


No aamuhan aukesi täysin sinisellä taivaalla ja kauniilla auringon paisteella. Vaikka eilen suoraan sanottuna patitti polkea ylämäkeä pitkin laskettelurinteen huipulla olevaan Valkean Lodgen respaan, niin voin kertoa, että oli juhlallista lasketella ensin hiekkarinnettä gekolla kaikessa rauhassa ja siirtyä Rovaniementielle ja sai lasketella vielä 6 km alamäkeen takaisin Pelloon.

Siitä kohdasta sitten ylitimme rajan Ruotsin puolelle. Saimme paikallisilta vinkkiä, että siellä menee parempi ja kauniimpi jokivarsitie kuin mitä Suomen puolella joen toisella reunalla tämä E8.

Hiljaisempi kyllä, se myönnetään, mutta ei siinä kovasti nähtävää ollut. Kaikki kesäkahvilat / taukopaikat tekivät vasta heräämistään ja niitä oli todella todella harvassa. Ruotsin puolta ajelimme kuitenkin Pellosta aina Matarenkiin asti (56km) ja vielä ennen takaisin kotimaan rajan ylitystä kävimme pizalla ja salaatilla kauniissa pienessä, mutta erittäin elävän näköisessä Matarenkin kylässä.
Evästaukomme aikana olikin tullut isot pilvilautat lännestä taivaalle ja luvassa olikin niistä sadetta, joten lähdimme siitä aika rivakkaa vauhtia Suomen puolelle ja muutaman kilometrin jälkeen päätimmekin jäädä edessä olevaan Niuron Mökit nimiseen mökkikylään. Edullinen mökki kahdelta hengeltä suihkuineen maksoi vain 55€/vrk.
Ajattelimme ensin nukkua vain hetken teltassa ja jatkaa aamuyöstä jo ajamista, mutta mökki vei voiton tullessamme jokivarteen verenhimoisten, inisevien hyttysten viidakkoon. Niitä ei ollut enää muutama vaan niitä oli aivan joka paikka täynnä, suu, silmät, korvat...

Matkamme jäi tältä päivältä vain 79km:iin, mutta se johtui siitä, että tämä oli jo kolmas päivä peräkkäin kun poljimme koko ajan täysin vastatuuleen. Eikä se ollut mikään pieni tuuli, vaan sellainen, että tuntuu ettei saa edes nenän kautta happea kun tuulee suoraan päin. Silmät kuivaa, huulet kuivuu ja korvissa kohisee vielä nukkumaan mennessäkin niin, että hermo menee. En tiedä tai en olisi uskonutkaan kovin äkkiä miten rasittavaa noin kova tuuli voi olla.
Ainuttakaan alamäkeä ei pystynyt rullailemaan vapaasti alas vaan tosissaan piti polkea niin ylä- kuin alamäetki. Niin ja minähän pääsin helpommalla kuin Osku, jonka perässä sain polkea hiukan kevyemmin.

Laskeskeltiin tuossa kun nyt ollaan 7 päivää oltu liikenteeasä, että päivää päälle olemme sentään edenneet hiukan päälle 91 km.
Alustavastihan suunnittelimme, että pitäisi jaksaa tulla noin reippat 70 km päivittäin jotta kesäloma riittää koko matkaan.

Ihana ilma Valkeassa Lodgessa herätteli matkaan.

Ruotsin puolelle mentiin vikkelästi.

Ruotsissa on näköjään myös Valkeakoski.

Mun gekon ohjaustangon kulmaa tässä Osku säätää.. Finnairin käsittelyssä on tapahtunut vähän enemmänkin ehkä kuin pelkkä ketjun katkeaminen. 🙄

Perjantaina 6. päivä gekon selässä

Aamulla lähtö Kolarista n. Klo 9.30. Pyörimistä kaupoilla ja aamupalalla yms. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa koska matkaan lähdettiin. Kuitenkin päätimme lähteä Kolarin keskustan halki ns. maisematietä Torniojoen viertä, vaikka siitä tulikin n. 10km enemmän matkaa kuin E8:aa.
Paikallisessa pyöräliikkeessä Osku kävi kysymässä renkaan täyttöä varten ilmapatruunoita... vastaus oli hauska:"Met pumpathan täällä perintheisesti". (Nuo h-kirjaimet ovat varmaan väärissä paikoissa, mutta tuolta se kuulosti).

Reittivalinta oli hyvä... valtava eteläinen vastatuuli jäi paikoittain puiden taakse ja osaltaan se hieman helpotti etenemistämme. Jopa lohestajat, joita rannikko oli täynnä moittivat tuulta kun kalastus ei onnistunut sen takia ollenkaan.
Taukoilimme ja etenimme hitaasti mutta varmasti 96 km ja rapiat. Pelloon päätimme jäädä yöksi ja siellä olikin paljon mökkimajoituksia, mutta ikävä kyllä kaikki paikat olivat täynnä lohestajia joten vaihtoehtona meille oli joko lähteä 6.5km Rovaniementietä pitkin Valkeaan Lodgeen tai mennä telttaan.
Päädyimme yhteistuumin kuitenkin tuohon vapaana olevaan mökkimajoitukseen vaikka se poikkesi reitiltämme hieman.
Ensin se oli minun mielestä suuri virhe, sillä mäet joita sillä muutaman kilometrin matkalla oli, olivat päivän päätteeksi aivan kuolettavia reisilihaksille. Perille päästyämme ymmärsimme, että respaan piti nousta sorarinnettä pitkin vielä n. 500 m. Ei muuta kuin sotkemalla sisukkaasti ja muutama kirosanakin siinä tuli mun suusta. Isäntä hymyili ja polki. Siinä mulla mies, joka ei koskaan moiti eikä suutu mulle, mutta tässä 37 yhteisen vuoden aikana oon ymmärtänyt, että sekin osaa kurittaa mua näillä ihmeellisillä lomaideoilla. Tietää näköjään jo millä saa mut hiljaiseksi. 🙄

Perillä oli kyllä mahtava majoitus ja ruuat todella hyvät (tosin kevyesti salaattiateriat syötiinkin). Otimme jopa punkkulasilliset ja isäntä maisteli Rovaniemeläisen panimon oluen.
Voimme suositella muillekin kesämatkaajille tätä paikkaa. Ihan rauhallinen ilta siis. Saunan jälkeen partsulla on kiva katsella yötöntä yötä.

Torstai toivoa täynnä

Aamu alkoi auringonpaisteella ja olikin ensimmäinen aurinkoinen päivä. Gekot pakattiin ja valtatielle lähdettiin klo 9.30.
Ei niin paljon hyvää ettei jotakin pahaakin, eli keli oli hyvä ja lämpöäkin 16-17°C, mutta aivan mahdoton vastatuuli koko ajan. Ilmatieteenlaitos kertoi että 6m/sek. mutta puuskissa se oli kyllä kovempi ja juuri katseltiin että huomiseksi luvassa 5m/sekunnissa vastatuulta. Huh... no sen näkee huomenna.

Tässä pieni filmin pätkä vastatuulen voimasta.

Ehkä kymmenisen kilometriä ennen yöpaikkaamme jouduimme vielä ajamaan varmasti ainakin n. 4 km tietyömaalla järkyttävällä soralla. Voi Gekko parkoja.

Kamalinta oli se, että alueella oli 50km/h rajoitus, mutta niin vastaantulevat kuin ohittavatkin ulkomaan rekisterissä ajavat rekat menivät täysin ns. reikä päässä. Siihen joukkoon mahtui kyllä osa henkilöautoistakin. Oli aivan pakko ajaa visiiri alhaalla, buffi naamalla sekä jopa kääntää takamusta ikään kuin rekoille ja nostaa vasen käsivarsi vielä pään suojaksi. Lensi kiveä, soraa ja pelättiin, että sieltä lentää pian niitä nyrkin kokoisia kiviä mitä siinä sorassa oli.

Kivet ropisi selkään ja kypärään. Mutta onneksi mikään ei mennyt rikki ja toistaiseksi renkaatkin ehjänä.

Suomalaisille rekkakuskeille täytyy antaa kyllä isosti peukkuja, he antavat hyvin tilaa pyörälle ja hiljentävät ja tietyön kohdassa menivät hillitysti. Tosin kyllä siinä pitää suojata kasvojaan, vaikka kuinka hiljainen ohitus olisi.

Lopuksi 113 km ja 760 metrin jälkeen pikkasen ennen Kolarin keskustaa pysähdyimme Kolarin Burgeriin joka vuokrasi meille myös yösijaksi mökin jossa saunakin.

13 on ollut aina hyvä numero ja niin nytkin

Tänään jätimme siis Ropin Pirtin ja polkaisimme gekot vauhtiin noin klo 9.30.
Oli ensimmäinen aamuyö kun näimme auringon ja päivälläkin pilvipeite oikeasti rakoili.
Ensimmäinen välipalatauko pidettiin jälleen kahden tunnin ajomatkan jälkeen.
Ruokatauko pidettiinkin sitten Nesteen huoltoasemalla Kaaresuvannolla, johon mennessä kilometrejä oli 50 ja rapiat jo takana.
Siitä lähdettiin etenemään E8:aa.  Tuttavistamme muutamat suosittelivat ajaa Ruotsin puolella, mutta mielestämme liikenne oli hyvin maltillista ja tie hyvässä kunnossa, joten pysyttelimme kotomaan puolella.

Kahden tunnin välein pissa-, jalottelu- ja tankkaustauoilla jatkoimme onnekkaasti mukavaa 17.5 km keskituntivauhtia aina 113 km:n päähän Sonkamuotkaan Lapin Lomamökeille.
Siellä oli käsitöitä ja matkamuistoja tarjolla vaikka mieluimmin olisimme törmänneet kunnon ruokakauppaan.
Mutta päivän paras asia oli että saimme yösijaksi "mökin", joka on kyllä ok-talo kaikkine mukavuuksineen. Suosittelemme.

Saunottiin, paistettiin kiuasmakkarat yms. normaalia kotoilua (pyykkikone oli myös käytössä). On ihanaa tietää huomenna saavansa puhtaat vaatteet niskaan ennen lähtöä.

Tänään lämpöasteet olivat aamun 4:stä aina iltapäivän 12 asteeseen. Illalla klo 19 taivas selkeni tyystin ja aurinko paistoi kirkkaasti ensimmäisen kerran koko loman aikana.

Oskun onneksi olimme pyörillä,
muutoin ostettavaa olisi löytynyt kyllä 😁

Tässä "mökki"

Kivat siistit paikat.

Tämä on pakko laittaa...
Mökkimme pihatien somiste E8 tien vieressä.

Tiistai on toivoa täynnä

Aamulla jälleen kerran nukuimme pitkään ja Kilipisjärven retkeilykeskukselta lähdimme jatkamaan matkaa klo 12 pitkin Käsivarrentietä.
Asteita 0°C ja lunta tuulen mukana.
Liikkeellä olimme pikkasen vajaat neljä tuntia ja kilometrejäkin tuli vain n. 61.5 km.
Ensimmäinen poro isoine sarvineen juoksi meidän eteen vasemmalta, katsoi meitä silmät pyöreinä ja kääntyi ympäri. Ajoimme ohi ja taustapeilistä nähtiin kuinka se tuli keskelle tietä takas meidän menoa katselemaan. Tuli siihen sitten muitakin poroja paikalle.
Se onkin tähän mennessä ainoa poro joka on nähty. Mutta siitä tulikin mieleeni, ettei olla nähty ainoatakaan poliisia tai edes poliisiautoa missään.
Mäet jatkui vielä muuten Kilpisjärven jälkeenkin aika hapottavina. Mutta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiirus... ja kuten eräs vanhempi pyöräilijä tuumas: "mäet on tehty poljettaviksi".

Tosi kiva, hyvin edullinen majoitus löytyi tälle illalle Ropin Pirtti nimisestä pienestä mökkikylästä Naimakkajärven rannalta aivan tien vieressä. 

Pesutilat ja wc toimivat ja ok.

Ainoa haittapuoli, että lähimpään kauppaan 53 km, eikä meillä ollut enää paljon evästä jäljellä. Kahvia ja makeaa, hyvää, yrittäjän omatekemää piirakkaa syötiin kahvin kanssa. Ja pikkasen hedelmää oli myös itsellä ja juustoakin muutama siivu vielä jäljellä.

Nyt aikaisin nukkumaan, jotta huomenna pääsisimme aikaisemmin liikkeelle.

Tuollanen reitti nyt ajettuna.

Maanantaina

Aamulla nukuttiin yllättäen hieman pitkään ja lähdettiin liikkeelle vasta klo 12.
Vettä satoi taas ja +7°C.
Ajeltiin siis sateessa ainakin 2h ja sen jälkeen tuntui juhlalliselta ajaa loppupäivä kuivalla asfaltilla.
E6- ja E8-teitä mukaellen lopuksi tultiin Kilpisjärven retkeilymajalle. Täytyy sanoa, että rekkakuskit antavat hyvin tietä ja kiertävät kaukaa eli hyvin ammattimaista toimintaa. Niin kuin myös suurin osa muista autoilijoista ajaa asiallisesti.

Kovat on nousut ennen Suomeen tuloa... siinä hapotti reisiä kerran jos toisenkin... mutta näkymät oli kauniita ja ilma pilvinen ja silti kuiva joten kilometrejä tuli tälle päivälle yhteensä 95.7 km.
Lämpötila laski kyllä jo illalla +4 asteeseen, mutta jälleen kerran hyvin pukeutuneena se ei ollut ongelma.
Tyytyväisenä ihanasta palvelusta Kilpisjärven retkeilymajalla olimme onnemme kukkuloilla kun jälleen kerran pääsimme suihkuun ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin.

Pyöräily alkaa viileissä olosuhteissa

Aamun Ajatus

Kuuluisuus on utua, suosio sattuma,
rikkaus lentää maailman tuuliin.
Vain yksi ominaisuus kestää - luja luonne.

-Horace Greeley

Tänään sunnuntaina siis +9°C ja pieni etelätuuli (vastatuuli) ja vettä sataa.... ja ei kun matkaan.

Finnairin lennolla rahti maksoi 50e/pyörä...
Paljonkohan maksaisi sellainen kyyti missä pyöriä käsitellään nätimmin.

Onneksi on kätevä isäntä. Seuraavan kerran pitää muistaa, että koko ketjusto kannattaa suojata vaikka kokonaan aina erikseen. Vaihtajat meillä olikin kovan pahvin sisässä. Mun gekosta oli saatu ketju poikki ja väännetty jotenkin kierteelle kokonaan satulan alta.

Sadeasut ja lämmintä alle. Hanskat ja kengätkin sateelta suojattuna jaksoimme polkea viiden tunnin aikana (liikkeelläoloaika) nousuja ja laskuja aina Nordkjosbotniin asti yhteensä 72.8 km. Vettä tuli todella paljon ja koko ajan. E8:lta oli pitkiä pätkiä ohjattu pyöräilijät rauhallisimmalle tielle, jossa ei oikeastaan muuta liikennettä ollutkaan ja hyvä pinta ajaa. E8:lla kun autojen äänet ja veden kohina tuntui välillä vievän järjen. Pikkutiellä jopa kuuli linnut ja saatiin kokea uudestaan raikkaat kevään tuoksut.