Lukijat

30.1.2018

Vähän meistä itsestämme ja pyöräilyinnostamme

Minä (Saija) ja mieheni (Osku) vietimme juuri 35-vuotishääpäiväämme. Yhteisikämme on nyt 111 vuotta, kiloja kertynyt rontti 150 kg, emmekä ole mitään himoliikkujia, mutta pyöräilleet olemme aina.
Vuosina 1980-1982 pyöräilimme pystypyörillä ns. mökkireissuja. 1982 talvelle perheemme lisääntyi Amerikan Coccerspanielilla ja hänelle hankimme Helkama-kontti-peräkärryn. Siellä Jessica-koissumme viihtyi patjan päällä valjailla turvallisesti kiinnitettynä puruluidensa  kera. Pyörämme olivat 5-vaihteinen Jupiter sekä 14-vaihteinen Peugeot.
Työmatkoja Osku kulki päivittäin yht. n. 40 km. 
-
Lapsiperhevuodet pyöräily eli hiljaiseloa (vuosina 1985-1997), jolloin pyöräilyt rajoittuivat kauppa- ja uimareissujen polkaisuihin.
-
No sitten läheni 50-vuoden rajapyykki vuonna 2011 ja päätimme lähteä juhlistamaan vuosipäivää Camino de Santiago -reissuun. Joten pyhiinvaellusreitti poljettiin läpi elo-syyskuussa 16 päivän aikana 2011. Kilometrejä kertyi 997 km ja muutama sadat metrit päälle.

Tässä vielä muutama kilometri perille...
Koskaan ei tiennyt mitä tulee seuraavaksi vastaan















Tämä pyhiinvaellusreissu tehtiin siis vielä pystypyörillä kun niska, kädet, selkä ja persus olivat vielä hyvässä kunnossa.
Tämä loma oli paras lomamme - suosittelen muillekin.

Lensimme Barcelonaan, josta bussilla Huescaan ja sieltä pyöräillen reipas 200 km luonnonsuojelupuiston upeiden maisemien halki Pamplonaan, josta sitten varsinainen Jaakobin tien kulkeminen / pyöräily lähti käyntiin. Santiago de Compostelan viimeisenä pyöräilypäivänä polkaisimme n. 15 km lentokentälle kirjaimellisesti sisään, jossa Osku pakkasi pyörät ja vaihdoimme puetit lentokoneeseen sopiviksi.

Santiagon matkan teimme Meridan 24-vaihteisilla hypridipyörillämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti