Keskikesän juhla ja lämpöä 11-16 astetta. Harmaata taivaalla, välillä hiukan vaaleampaa ja välillä hiukan tummempaa.
Lopuksi pääsimme Yli-Vallista matkaan vasta yhden jälkeen. Määränpäänä nyt siis Kihniön kautta itä-Aureeseen enoni mökille.
Kihniölle ei ole Yli-Vallista oiosmaitse kuin 26 km, mutta tien on ikävää sepelitietä, joten pyöriämme ja itseämme säälien suuntasimme ensin Koskuelle. Siinä piti sitten matkan varrella käydä tervehtimässä Oskun entistä työ-ja metsästyskaveriakin ja hänen vaimoaan. On ihana nähdä miten ihmiset pysyvät entisellään. Vaikka vuodet toki meihin kaikkiin tekevät omat tepposensa, mutta ihminen itsessään jotenkin muuttuu ja kypsyy parempaan suuntaan.
Koskue tuli 10 km jälkeen ja sen yli kun päästiin tavoitti myös vesisade jälleen meidät. Pysähdys ja sadevarustus päälle.
Muutaman kilometrin päästä pysähdys ja vaatteiden keventäminen sadeasun alta.
Se on aika tarkkaa lopuksi, ettei päällä ole liikaa muttei liian vähänkään, jotta on mahdollisimman hyvä ja mukava poljeskella.
"Pyörällä ajetaan varo varovasti, ettei kaatuisi kallis lasti. Suoraa tietä suoraa tietä, mäkiä matkan varrella. Pois pois kaikki alta, tie näyttää kapealta, mittari näyttää kaheksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa..."
No ei nyt sentään ihan noin, mutta tuo lastenlaulu soi korvamatona kun ensin E12-tieltä käännyimme Alavantielle, jota pitkin Kihniön kautta Kuruntielle. Tie on päällystetty, mutta paikkapaikoin sellaisia kumpareita ja äkkinäisiä heijareita suuntaan jos toiseen. Ihania alamäkiä, jossa tämän päivän maksimivauhtikin taas saavutettiin, mutta tuntui taas siltä, että aina yhtä ihanaa alamäkeä vastaan pitää nousta vähintään 2-3 pitkää nousua.
Ehkä siinä tuli sanottua myös pari valittua sanaa kanssakulkijalle, vaikka ymmärrän hänen syyttömyytensä tien/maaston profiiliin.
Aikaa tuntui tuhraantuvan niin välipalataukoihin kuin myös pukeutumis- sekä pissutaukoihinkin.
Osasyy tähän jotenkin huonoon polkukuntoon tietty teki Juhannusyön valvominen (aamu viiden jälkeen menimme nukkumaan) ja se, että pidimme 11 pyöräilypäivän jälkeen eilen yhden luppopäivän ja nyt tuntui siltä kuin ei saisi lihaksia mukaan ollenkaan.
Mutta lopuksi saavuimme kuin ihmeen kaupalla hieman vajaan 70 km päähän Kivijärven rannassa olevalle kummisetäni ja hänen vaimonsa mökille.
Saimme aivan vastustamattoman vastaanoton jälleen kerran. Enoni oli lähtenyt itse meitä vastaan mökkitien päähän fillarillaan ja niin siinä sitten viimeiset pari kilometriä sain elämäni ensimmäisen kerran pyöräillä rintarinnan enoni kanssa.
Pihaan päästyämme kuohari korkattiin. Ruoka valmiina ja mikä parasta sauna lämmin ja vihta tehtynä. Järvi vain odotti löylystä tulijoita 15°C:n virvoittamaan syleilyynsä.
Emäntä oli laittanut vuoteet valmiiksi vierasmökkiin. Siellä aivan mahtava ylläri pylläri. - Kuumalla vedellä täytettyjä pulloja peiton alla. Olipa ihana työntää varpaatkin lämpimään peiton alle. 😍
Suosittelen tuota keksintöä.
Nyt oli ihana nukahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti