mutta Pello ei lähe miehestä!"
No aamuhan aukesi täysin sinisellä taivaalla ja kauniilla auringon paisteella. Vaikka eilen suoraan sanottuna patitti polkea ylämäkeä pitkin laskettelurinteen huipulla olevaan Valkean Lodgen respaan, niin voin kertoa, että oli juhlallista lasketella ensin hiekkarinnettä gekolla kaikessa rauhassa ja siirtyä Rovaniementielle ja sai lasketella vielä 6 km alamäkeen takaisin Pelloon.
Siitä kohdasta sitten ylitimme rajan Ruotsin puolelle. Saimme paikallisilta vinkkiä, että siellä menee parempi ja kauniimpi jokivarsitie kuin mitä Suomen puolella joen toisella reunalla tämä E8.
Hiljaisempi kyllä, se myönnetään, mutta ei siinä kovasti nähtävää ollut. Kaikki kesäkahvilat / taukopaikat tekivät vasta heräämistään ja niitä oli todella todella harvassa. Ruotsin puolta ajelimme kuitenkin Pellosta aina Matarenkiin asti (56km) ja vielä ennen takaisin kotimaan rajan ylitystä kävimme pizalla ja salaatilla kauniissa pienessä, mutta erittäin elävän näköisessä Matarenkin kylässä.
Evästaukomme aikana olikin tullut isot pilvilautat lännestä taivaalle ja luvassa olikin niistä sadetta, joten lähdimme siitä aika rivakkaa vauhtia Suomen puolelle ja muutaman kilometrin jälkeen päätimmekin jäädä edessä olevaan Niuron Mökit nimiseen mökkikylään. Edullinen mökki kahdelta hengeltä suihkuineen maksoi vain 55€/vrk.
Ajattelimme ensin nukkua vain hetken teltassa ja jatkaa aamuyöstä jo ajamista, mutta mökki vei voiton tullessamme jokivarteen verenhimoisten, inisevien hyttysten viidakkoon. Niitä ei ollut enää muutama vaan niitä oli aivan joka paikka täynnä, suu, silmät, korvat...
Matkamme jäi tältä päivältä vain 79km:iin, mutta se johtui siitä, että tämä oli jo kolmas päivä peräkkäin kun poljimme koko ajan täysin vastatuuleen. Eikä se ollut mikään pieni tuuli, vaan sellainen, että tuntuu ettei saa edes nenän kautta happea kun tuulee suoraan päin. Silmät kuivaa, huulet kuivuu ja korvissa kohisee vielä nukkumaan mennessäkin niin, että hermo menee. En tiedä tai en olisi uskonutkaan kovin äkkiä miten rasittavaa noin kova tuuli voi olla.
Ainuttakaan alamäkeä ei pystynyt rullailemaan vapaasti alas vaan tosissaan piti polkea niin ylä- kuin alamäetki. Niin ja minähän pääsin helpommalla kuin Osku, jonka perässä sain polkea hiukan kevyemmin.
Laskeskeltiin tuossa kun nyt ollaan 7 päivää oltu liikenteeasä, että päivää päälle olemme sentään edenneet hiukan päälle 91 km.
Alustavastihan suunnittelimme, että pitäisi jaksaa tulla noin reippat 70 km päivittäin jotta kesäloma riittää koko matkaan.
 |
Ihana ilma Valkeassa Lodgessa herätteli matkaan.
|
 |
| Ruotsin puolelle mentiin vikkelästi. |
 |
| Ruotsissa on näköjään myös Valkeakoski. |
 |
| Mun gekon ohjaustangon kulmaa tässä Osku säätää.. Finnairin käsittelyssä on tapahtunut vähän enemmänkin ehkä kuin pelkkä ketjun katkeaminen. 🙄 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti