Lukijat

12.6.2018

Tiistai on toivoa täynnä

Aamulla jälleen kerran nukuimme pitkään ja Kilipisjärven retkeilykeskukselta lähdimme jatkamaan matkaa klo 12 pitkin Käsivarrentietä.
Asteita 0°C ja lunta tuulen mukana.
Liikkeellä olimme pikkasen vajaat neljä tuntia ja kilometrejäkin tuli vain n. 61.5 km.
Ensimmäinen poro isoine sarvineen juoksi meidän eteen vasemmalta, katsoi meitä silmät pyöreinä ja kääntyi ympäri. Ajoimme ohi ja taustapeilistä nähtiin kuinka se tuli keskelle tietä takas meidän menoa katselemaan. Tuli siihen sitten muitakin poroja paikalle.
Se onkin tähän mennessä ainoa poro joka on nähty. Mutta siitä tulikin mieleeni, ettei olla nähty ainoatakaan poliisia tai edes poliisiautoa missään.
Mäet jatkui vielä muuten Kilpisjärven jälkeenkin aika hapottavina. Mutta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiirus... ja kuten eräs vanhempi pyöräilijä tuumas: "mäet on tehty poljettaviksi".




Tosi kiva, hyvin edullinen majoitus löytyi tälle illalle Ropin Pirtti nimisestä pienestä mökkikylästä Naimakkajärven rannalta aivan tien vieressä. 
Pesutilat ja wc toimivat ja ok.
Ainoa haittapuoli, että lähimpään kauppaan 53 km, eikä meillä ollut enää paljon evästä jäljellä. Kahvia ja makeaa, hyvää, yrittäjän omatekemää piirakkaa syötiin kahvin kanssa. Ja pikkasen hedelmää oli myös itsellä ja juustoakin muutama siivu vielä jäljellä.
Nyt aikaisin nukkumaan, jotta huomenna pääsisimme aikaisemmin liikkeelle.

Tuollanen reitti nyt ajettuna.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti