Keskiviikko 21.6.2018

No niin, tulipahan testattua, että näin lähes kuuskymppisinä ihmisinä ei tuo telttaretkeily ole enää se paras vaihtoehto. Meillä on kyllä hyvät makuupussit mutta mun oli aina jostain päin kylmä. Onneksi Osku on kuumaverinen ja peitteli mua jopa omalla untuvapussinsa kulmalla. Aamu olikin mielenkiintoinen.... tuttava kyselikin jo, että pystyykö teltassa venyttelemään. Mulla se hoitui näin; Ensin kyljelleen sikiöasentoon, siitä polvien päälle ja pylly pitkälle taakse ja samalla kädet niin kauas eteen teltanpohjaa myöden. Siinä asennossa hetki ja sen jälkeen. Istumaan ja teltan ovesta käsi pystyyn ja vieno pyyntö: "vetäisitkö mut ylös kultaseni". Noin ja elämä jatkuu. Sitä en ymmärrä, millä vivulla Osku keräsi luunsa teltasta hiukan aiemmin.

Tästä nyt sitten lähtö Kaustisilta kohden Kauhavaa klo 6.30.

Evijärvi ja tie 63... joka oli hyvä ja aikas rauhallinenkin kun ajattelee, että juhannuskin on tulossa.

Ennen Kauhavaa oli pelästys suuri kun tien laidassa oli merkintä tietyömaa 14 km. Eiiiii.... varauduimme pahimpaan, mutta onneksi pinnotustyöt oli tehty ja maalauksia vain uupui. Huh. Selvisimme säikähdyksellä tällä kertaa.

Seuraavana kohteena Lapua.... Nurmo ja Seinäjoki. Matka meni vaihdellen vilkkaassa liikenteessä ja rauhassa paikoittain pitkin pyöräteitä. Joka paikassa tosin ei pystynyt pyöräteitä käyttämään, koska ne olivat niin huonokuntoisia, kuoppaisia, roskaisia tms.

Seinäjoen läpi seikkailtiin Googlemapsin avustuksella pyöräreittejä pitkin, joten nähtiin sellaista mitä emme olleet ikinä nähneetkään vaikka Jalasjärvellähän olemme n. 9 vuotta asuneetkin vuosina 1988-1997 Yli-Vallissa.
No kaikki, jotka Teistä ovat pyöräilleet voivat olla samaa mieltä siitä, että pyöräillen näkee, kuulee, kokee ja haistaa paljon enemmän.

Seinäjoen Sorsanpesän kohdassa hokasimme, että parinkin ystävän ja sukulaisen kohdalla aikataulut eivät sopineet yksiin koska olemme itsekin edellä aikataulustamme. Arvoimme, että nyt kun on 124 km mittarissa, että jäämmekö tähän leirintäalueelle yöksi. Mutta huomiselle oli luvattu sateita tai oikeammin jo tälle ehtoolle, niin teki mieli mennä lähemmäs kotoa.
Soitimme sitten mahtavalle tuttavapariskunnalle Meeri ja Arto Hallilla ja kysyimme, että olisiko heidän mökillään tilaa saada pesupaikka ja patjat makuupussiemme alle. Asia järjestyi ja kerroimme jatkavamme Jalasjärven Yli-Valliin illan suussa. Loppumatka hieman venähti suunnitelmasta (35km) jopa 56 km:iin. No kilometri sinne tai tänne..... joo mutta kyllä reidet oli kovilla perille päästyämme, varsinkin kun viim. 6-7 km oli aivan mieletöntä sepelikköä, irtonaista sellaista. Gekkojamme kyllä koeteltiin siinä roustikossa ja kovaa sittenkin. Osku otti siitä videotakin, jonka voin lisätä tähän myöhemmin kun pääsemme kotiin koneelle.

Perille kun päästiin vastaanotto kruunasi vaivan.

Tuttavat olivat nähneet kovasti vaivaa meidän takia... sauna lämmin, petit odottivat nukkujaa valmiiksi pedattuna, kylpytakit suorastaan huusivat saunan jälkeen hartioillemme. Aivan kuin olisi kotiin tullut.
Kilometrejä kertyi kaikkiaan tälle päivälle 179 km ja 550m 10 tunnin aikana täyteen, joten saunaan oli ihana päästä.

Täytyy sen verran paljastaa, että juuri tässä talossa olemme asuneet sen 9 vuotta, joista kerroin. Muistot, lasten ja kotieläinten äänet ja kaikki iloiset vuotemme herahti mieleen. Taisi tulla tippakin silmäkulmaan.
Miten tällaisen vastaanoton voi ikänä korvata kellekään?

Kyllä nyt uni voi tulla.... sadekin alkoi kun pääsimme katon suojiin ❤.