Ehkäpä sen takia yöllä heräilin jo kolmen aikaan ja koetin saada viestiä isännän unen läpi, että mitä jos lähdettäisiin nyt niin olisi aikaa ajella klo 11 asti kunnes on luvassa koko loppupäivän sateet.
Mutta turhaan.... uni oli voimakkaampi enkä saanut viestiä Oskun aivoihin asti.
No matkaan lähdimme klo 6 auringonpaisteessa suunnan muutoksen takia kohden Ylivieskaa. 8-tien jyrsinnät ja liikenne ottaa kyllä niin paljon pattiin ja siihen kun yhdistää vielä rankkasateen tai edes sen mahdollisuuden, niin oli meidän mielestä hyvä lähteä 86-tietä myöten.
Ajomatkaa alkoi tulla pian kolmatta tuntia täyteen (aamupalana muuten vain energiapatukat ja kahvit 🙄) ja samaa kyytiä alkoi matalapaineen rintama nousta taivaalle. Taivas pimeni aivan mustaksi ja tuntui kuin tien ja taivaan välissä ei olisi enää tilaa edes pyörillemme. Ilmeisesti kuitenkin positiivinen ajatus siitä, että eihän se nyt ennemmin sada ennenkö löydämme kuivaan maahan telttapaikan ja saadaan itsemme sateelta suojaan, kannatti sillä tasan kolmen tunnin päästä olimme käyneet jo ruokakaupassa ja onnistuneet varaamaan vinttikamarin ihanasta vanhasta Vihannin pappilasta http://vihanninkotiseutuyhdistys.raahe.fi
Tätä kyllä suosittelen. Ihana rauha.
 |
| Tässä tuvassa tiistaisin kahvio. (Meitä onnisti jälleen) |
 |
| Näitä rappusia yläkerran kamarimme |
 |
| Tämä on luksusta ja niin kotoista |
Saas nähdä mistä huomenna löydämme itsemme? Pariksi päiväksi olisi kait luvassa aurinkoista keliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti