Tiistaiksi luvassa jopa ukkosta

Kun hehku alkaa hyytyä,
on syytä panna pökköä pesään.

-Marita Engberg

Tähän aamuun sopiva lausahdus hyvinkin, sillä jotenkin vaikuttaa kummasti korvien väliin tieto siitä, että pari seuraavaa päivää ilmeisesti satelee. Sää näyttää kyllä nyt klo 7 aivan mukavalta ja merikin on aivan tyyni.

Liikkeelle lähdimme klo 8.30  Iitä kohden. Tunnin saimme ajella pilvipoutaisessa, mutta jo sateelta tuoksahtavassa kostean oloisessa säässä. Tunnin jälkeen sitten tuuli nousi rajuksi ja taivas repesi. Sivutielle pikaisesti mäntyjen suojaan ja sadevarustus kehiin.
Sitten vain takaisin E8:lle. Vitsit nyt kyllä autoilla oli sellaista menoa, että pahimmassa tapauksessa meinasi olla jo kolme pikkuautoa rinnan meidän kanssa. Vettä ja sen seassa hienoa hienompaakin hiekkaa lensi jokaisen auton mennessä ohi tai tullessa vastaan. Puhumattakaan rekoista, vaikka jälleen kerran kiitän suomalaisia ammatikseen rekkaa ajavia kuskeja, sillä he osaavat ottaa toiset hyvin huomioon.
Kun sade lakkasi oli mustat sedevaattemme aivan vaalean hiekan peittämät ja voitte kuvitella, minkä käsittelyn gekkomme ja kaikki muu varustuksemme saivat.
Iistä laitoimme yhden repun täynnä ylimääräistä vaatetta ym tarviketta jo kotiin päin (esim. Toppatakit 😄).

Sitten pimeni ja kaksi salamaa löi. Kerran jyrähti. Kerkesimme kuivana päästä Iissä Seon tankkikatokseen ja gekotkin saatiin suojaan. Myräkkä heitteli kauppiaan pressut grillihiilipussien päältä ja Osku lähtikin häntä auttamaan (sillä meillähän oli jo sadevarustus). Kauppias avasi jo isoja hallin ovia ja kehotti :"Tuokaa noi vehkeenne tänne suojaan sateelta!" Johon Osku sanoi, että kyllä pyörämme ovat ihan sateen kestäviä ja tottuneet jo sateelle tällä reissulla. Ja niinhän se on, että kun itsellä on hyvät sadevaatteet ja tavarat on pakattu säänkestäviin laukkuihin, niin se on sama sataa tai myrskyää eipä varusteet kastu. 

Myös päivänvarjon Osku saalisti parkkialueen toiselta laidalta kauppiaalle. Sen jälkeen juoksimme sisälle baariin kaffeelle ja hyvälle ruispurilaiselle.

Myräkkä meni onneksi nopeasti ohi, mutta tokihan maassa oli paljon vettä nyt kun taas suuntasimme maantielle ja sen tietää kaikki, että vesi lentää....

Seuraavan pienen ropauksen odottelimme ohi jo lähempänä Haukipudasta yhdessä alikulkutunnelissa.

En tiedä, kuka onkaan niin kekseliäs, että pikiteille pitää tuo "torkkuvien kuskien herätysraita" tehdä pientareen puolelle ja monasti se menee jopa keskellä sitä väylää missä pyöräilijän pitää ajaa. Samaten kun asfaltin ulkoreuna saatta olla jopa 10 cm korkeampi kuin hiekkapiennar, niin saa siinä ajella tosissaan kieli keskellä suuta. Suosittelemme keksijälle ja sen idean toteuttajille pienen pientä pyörämatkaa pysty- tai nojapyörällä tällaisella pientareella. Voisi tulla muutos tuohonkin.

Ouluun ajelimme tietä nro 847 sekä paljon myös pyöräteitä myöden. Tosin pyörätietkään eivät tänään suosineet, sillä olivat aivan täynnä myterin jäljiltä oksaa ja risua ym. kivaa. Paikoittain pyörätiet olivat myös aikamoisen monttuiset ja pinnat rikki.

No tulipahan katsottua polliisi ja vähän muutakin Oulussa vaikka aika äkkiseltään jatkettiin matkaa Kempeleen kautta Liminkaan, jota ennen Googlen avulla katsoimme lähimmän Camping-/mökkialueen (Värminkosken Leirintä), josta varasimme mökin jälleen seuraavaksi yöksi.

Kilometrejä tuli tälle päivälle 107 km, josta osa aivan turhaa pyörimistä kun mapsi ei löytänyt aina oikein kaikkia liittymiä ja pyöräteitä pyöräilijän ohjeistuksella.

No tässä suihkussa käyneenä on hyvä jälleen mennä jo pian yöpuulle. Sitä ennen pitää hieman saada tuon urheiluhierojan huomiota 😉. Jos vaikka hieman reisille ja pohkeille jotakin rentouttavaa / lämmittävää voidetta tms.

Hyvää yötä, huomenna päivä uusi.